sunnuntai 3. elokuuta 2014

Kulttuuriviikonloppu isolla K:lla.

Lauantaina olin Belémissä. Matkustin ratikalla ja se otti noin puolisen tuntia. 
Heti ekana pysähdyin pysäkkiä ennen CCB:tä, sillä halusin mennä Pasteis de Belemiin maistamaan Pasteis de Nataa! Jonoa oli, mutta vähemmän kuin luulin. Selvisin ehkä vartissa pois leipomosta ja se on tosi hyvin, sillä olen kuullut että parisen tuntiakin voi joutua venailemaan jos niikseen tulee. 
Jeronimoksen luostari

Nata on siis pieni makea piirakka, joka on sisältä lähinnä kananmunaa. Se syödään yleensä kanelin ja tomusoerin kanssa.
Leivoksen historia ulottuu ennen 1800 -lukua, kun nunnat Jeronimoksen luostarissa tärkkäsivät vaatteitaan munanvalkuaisilla ja keltuaiset käytettiin leipomiseen. 1820 -luvulla munkit alkoivat myydä näitä, mutta luostarin suljettua 1834 resepti myytiin sokerijalostamon omistajille, jotka sitten avasivat Pasteis de Belemin 1837, joka on edelleen voimissaan ja turistien (sekä paikallisten) suosima kohde.
Ihan hyvä piirakka, suosittelen! Maistu vähän riisipuurolle joka on laitettu voitaikinaan. Ei siinä, riisipuuro ja voitaikina molemmat hyviä.




CCB! Ihan huikee. Rakennus oli valtavan suuri ja sokkeloinen, mutta paljon hyviä ja mielenkiintoisia töitä löysin! Andy Warholia, Bruce Neumania ja mun yhtä supersuosikkia Francis Baconia! Oi. Daliakin kuulemma oli, mutta kiersin koko rakennuksen kahteen kertaan ja en vaan kertakaikkiaan löytänyt. 
Tänään oli ilmainen pääsy lähes kaikkiin museoihin, sillä on kuukauden ensimmäinen sunnuntai. 
Kävin Saint Antohny museossa, joka on omistettu Portugalin suojeluspyhimykselle Saint Anthonylle. 
Yritin etsiä Fado museota, mutta Alfaman pikkukujat johtivat minut harhaan, enkä helteessä jaksanut etsiä sitä sitten enää. Tein nimittäin klassisen virheen, puin aamulla kun oli viileä, niin pitkät housut ja päivällä tulikin sitten vähän kuumempi. Mutta Fado museossa on käytävä! Se on meinaan Portugalille tyypillistä, melankolista musiikkia. Haluaisin tietää siitä enemmän.
Viimeisempänä, muttei vähäisempänä kävin kodin lähellä sijaitsevassa Gulbenkian museossa katsomassa pari sekalaista näyttelyä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto