Turhauttaa.

Olen skannannut kaikki museon lehdet ja nyt ei ole mitää tekemistä. Anabela on liian kiireinen kehittelemään mitään töitä, joten istun. Taas. 

Mielummin ryhtyisin heti työskentelemään kymmeneltä ja lähtisin sitten vaikka aikaisemmin. En oikeen kerkeä enää mitään kuuden jälkeen kun työt ovat ohitse, sillä kaikki paikat joissa haluaisin käydä tai asiat jota haluaisin tehdä ovat kiinni tai muuten vain turhia enää niin myöhään. Onneksi ihana työkaverini Gabriel tuntee tuskani kun hän ei voi tehdä töitä ellen minä tee töitä. Yritetään yhdessä selvitellä asia tälläviikolla.

Mutta ehkä se vapaa-ajan puute korostuu, kun tietää että ainut vapaa tällä viikolla on lauantai ja senkin olen jo tunkenut täyteen tekemistä. 

Museolla on onglema, sillä rahoituksen takia on sovittu tietty määrä skannattavia asioita ja meillä ei ole sellaista määrää skannattavia asioita. Hienoa, eikö?

No maanantai jokatapauksessa ja maanantaita inhotaan ihan vain maanantain takia ja ehkä siksi että viikonloppu oli niin mukava. Palkitsin itseni espressolla (jota olen tottunut juomaan jo!) ja palalla kakkua. 2e. Aika hyvä diili ja varma keino parantaa maanantai. 

Illalla olisi suunnitelmissa nähdä Carmo kirkon rauniot Chiadossa(tuntuu himppusen tyhmältä kirjotella näitä paikkojen nimiä tänne blogiin, koska ne tuskin kertoo kauheasti) ja sitten vielä mennä lasilliselle kauneimmalle näköalapaikalle Alfamassa Anian kanssa.   Vuokraemäntä haluaisi tarjota illallisen minulle ennen kun lähden ja sillekin olisi mukava löytää aikaa. Oh ja voih. Onko pakko vielä lähteä jos ei tahdo, mut tahtoo sit kuitenkin?