Aloitin blogini silloin, kun oppimispäiväkirjani päättyi, eikä sitä saanut koulun sivuille jatkaa. Kuitenkin tajusin, että tuo oppimiskirja sisältää niin paljon muistoja ja henkilökohtaisesti tärkeitä asioita, että kopioin kaikki tekstit päivämäärineen tänne. En halua ottaa riskiä, että ne katoaa sieltä kun kevätlukukausi päättyy.

Ajattelin taas herättää pienen sisäisen kirjoittajani eloon ja raapustaa taas. Kuitenkin pidän siitä, ja näitä on kiva lukea myöhemmin. Sitten joskus.

Siitä on nyt lähes vuosi kun lähdin. Valmistun kuukauden kuluttua, teen lopputyönäyttelyä, hain korkeakouluihin, teen töitä baristana ja kaipaan maailmalle. Kiireistä ja kovin arvokasta, unohdan nauttia viimeisistä hetkistä.

Tuon pienen sisäisen kirjoittajan herättämisen ajatus lähti siitä, kun lähdin viikko sitten Italiaan Alessandron kotikaupunkiin. Tykkään kirjoittaa kun matkustan, silloin kokee paljon poikkeavia, mutta tavanomaisia hetkiä, joita on kiva muistella myöhemmin.

Lennettiin Alppien yli Pohjois-Italiaan Bergamoon, josta otettiin tunnin bussimatka Milanoon, josta saatiin puhelin sovelluksen avulla "liftattua" kyyti Torinoon. Matka kesti Tampereelta Torinoon sen kymmenen tuntia, joten mitään muuta ei oikeen ensimmäisenä päivä ehditty.

Koti oli kaunis, sellainen, josta olen haaveillut. Pieni, mutta ei kuitenkaan liian. Modernia ja vanhaa sekaisin, iso vessa ja ranskalaiset parvekkeet. Paljon taidetta seinillä, kun Alessandron isoisä harrasti maalaamista. En tajunnut, enkä oikeen viitsinyt ottaa kuvia, mutta koitan pitää mielikuvan takaraivossa, josko joskus saisin tämän materialistisen haaveen toteutettua. 

Tapasin ystäviä, käytiin yhden perheen luona syömässä (vietiin kylmäsavustettua porpnlihaa josta pidettiin tosi paljon!) hieman Torinon ulkopuolella, korkealla kukkuloilla, josta näki koko öisen Torinon. Vietettiin iltaa ystävien kesken ulkona lämpimässä kevätilmassa ja kerettiin juhlimaan yksiä syntymäpäiviäkin. Kaupunki oli pieni, helppo ymmärtää ja arkkitehtuuriltaan kaunis. Eräs ystäväni Suomesta on asunut vuoden Etelä-Italiassa, ja hänen puheiden perusteella meno on kovin samanlaista kuin Espanjassa; Kovin rentoa ja kovaäänistä. Pohjoisessa koin itse miellyttävän välimuodon Etelän rentoudelle ja suomalaiselle jämptiydelle. Torinossa osattiin rentoutua, mutta ei oltu kuitenkaan liian letkeitä. Etelä Eurooppa on vienyt multa jalat alta ja koitan löytää keinon takaisin.