Perun eilisiä puheitani.

Taidan pakahtua. Ja olen onnellinen. Kokonainen! Ainakin hetken, mutta se hetki on nyt todellinen.

Se on vähän sama asia, kuin että paletissa olisi kaikki päävärit. Punainen, sininen, keltainen, valkoinen ja musta. Sekoitan punaisesta ja sinisestä violettia ja mustasta ja valkoisesta harmaata. Sitten jotenkin yhtäkkiä unohtaa miten vihreä sekoitetaan. Seisoo tyhjäpäänä pensseli kädessä tuntien itsensä typerykseksi kun ei muista niin simppeliä asiaa.

Vähän sama asia kuin onnellisuus.

Olin tänään maailman rajalla. Istuin siinä lähellä merta ja katsoin kuin laivoja saapui satamaan.
En tiedä miksi sellaiset hetket saa minut tuntemaan, että olen elossa. Kun näkee suuren meren ja ennen kaikkea kuulee sen. Tai kun lentokone lähtee lentoon. Junassa istuminen kahvi kädessä kun auringon ensi säteet osuu ikkunaan.
Muistan kun muksuna seisoin haalarit lumesta märkänä takapihalla ja katsoin miten lentokone lentää tähtiä vasten ja se tuntui pakahduttavan upealta. Että joku on matkalla. Että minäkin olen, sitten joskus. Nyt.

Tänään ei ollut kiire minnekään. Olen istunut siellä täällä ja vähän tuollakin ja katsellut hetken.
Vitsit, olette päässeet mun onnellisuushetkeen. Harvoin jaan mitään näin päänsisäistä tekstiä. Ehkä pitäisi. Onnellisuus nimittäin tuskin on pahitteeksi.

Suukkoja.

"Ennen matkaa luulee ylevästi, että tien päällä jokaisen hetken elää täysillä. Todellisuus on kuitenkin valjumpi. Kukaan ei voi pakahtua kolmea kuukautta putkeen."

Oi autuutta. Vaikka aika hyvin olen puolitoista kuukautta pakahtunutkin, samaistun kyllä! Vaikka etelä tuokin pientä lisämaustetta näihin kuukausiin, ei elämä ole loppujelopuksi kovin paljon erilaisempaa. Vaikka samaan aikaan se onkin hyvin paljon erilaisempaa. Monimutkainen juttu.

Olen ajatellut ottaa tämän viikon rauhassa. Seuraavat kaksi ovat nimittäin aikamoista tykitystä. Sisko tulee käymään poikaystävänsä kanssa sekä minun ja Anian viimeiset päivät täällä lähenee loppuaan! Olen oikeastaan (itsenäisyyteen ja yksin olemiseen tottuneena) nauttinut siitä, että kämppä on ollut tyhjillään ja hiljainen.

Maanantai meni (skannatessa ja ) siivoillessa näyttelykappaleita. Tarratsydeemi ja minä käytiin taistoon pölyä vastaan. Voitettiin 3-0.

Selkä kärsi isommat vahingot pyöräreissulla kun luulin. Reisiin ja kämmeniin (tähän kohtaan huomio, mulla on aina ollut kalkkilaivan kapteenin jalat, vaikka kuinka olen shortseja kesäisin pitänyt!) on tullut väriä, mikä tarkoittaa että nyt iho on oikeasti palanut. Unohdin laittaa aurinkorasvaa. Jep, unohdin, vaikka taivaalla ei ole pilven pilveä ja keskipäivällä on kuuma liikkumattakin.

Kartta on vinkkelissä ja erittäin pieni ja epätarkka. Tänään iski tosiaan tietoisuus siitä että kaksi ja puoli viikkoa jäljellä. Kaivoin kartan esille ja rupesin tutkimaan paikkoja joissa olen jo käynyt (sininen alue. ja punainen on baixa/chiado jossa työpaikka sijaitsee). Kysyin työkaverilta Gabrielilta, että onko vielä jotain sellaista missä minun pitäisi käydä, jotta voin lähteä hyvillä mielin kotiin ja sanoa, että nyt on nähty Lissabon. Hän ehdotti, että tuo keltainen alue voisi olla näkemisen arvoinen, "uusi Lissabon" niinkuin sitä kutsutaan. Eroaa kuulemma esimerkiksi Alfaman rosoisuudesta modernilla arkkitehtuurillaan. Sinne varmaan tieni siis viikonloppuna, kun kuulin, että perjantai on vapaa kun on yleinen pyhäpäivä. 

Olin tänään Praca do Comérciolla tänään (joka siis on työpaikastani ehkä noin 20 metriä meren rannalla oleva aukio) ja löysin skeittareita! Kerkesinkin jo yksi päivä vähän harmitella kun Barcelonassa käytyäni puolisen vuotta sitten, skeittareita löytyi mukavasti ja täällä niitä ei ole läheskään yhtä paljon. Mietin että olisi mielenkiintoista piirtää kun kaverit rullailee. Tänään sitten piirsin, vaikka liike oli turhan nopeaa eikä kynä pysynyt perässä. Ehkä joku toinen päivä uudelleen.

Pyörävuokraamo löytyi ihan kohdin läheltä joten otin menopelin puoleksi päiväksi (maksoi 10e) ja lähdin sutimaan. 

Reitiksi valitsin Tagus joen varren Belémiin asti, sillä olen kuullut sen olevan suosittu ja suhteellisen tasainen reitti. 

Reitti on Baixasta Torre de Belemiin noin kymmenen kilometriä. Pyörä oli hyvä (jokseenkin piti ihan hirveetä meteliä, mut toisaalta se oli ihan hyvä, koska pyörässä ei ollut kelloa ja ihmiset kuuli jo kaukaa kun lähestyin) ja oli ihanaa päästä taas nopeasti eteenpäin! Ongelmaksi muodostuivat kuitenkin se, että

a) en osaa suurkaupungin pyöräilysääntöjä

b) kukaan muukaan ei osannut suurkaupungin pyöräilysääntöjä

c) ne superurheilupyöräilijät jotka kuitenkin osasivat suurkaupungin pyöräilysäännöt, turhautui niihin jotka eivät osanneet.

Niin ja tosiaan autoilijat ajavat vähän miten haluavat, mutta toisaalta he päästävät kyllä ihmisiä kadun yli usein, jos ei ole valoja. Mutta hengissä selvittiin ja oli tosi mahtava reissu! Selkä on palanut, mutta se taitaa vähän kuulua asiaan.

Hieman lisätietoa Lissabonin historiasta taas! Torre de Belém rakennettiin kun kuninkaalliset ja porvarit muuttivat kukkuloilta 1520 -luvulla lähemmäs satamaa. Kaupunkia (ja kuninkaallisia) haluttiin kuitenkin suojella hyökkäyksiltä ja näin silloinen kuningas päätti rakennuttaa kaksi tornia, joista tämä toinen selvisi maanjäristyksestä 1755.

Löysin myös tälläisen Miradorun, eli näköalapaikan läheltä kotia. Kivat näkymät täälläkin! 

Olen viikon yksin tässä viiden hengen asunnossa, sillä kaikki kämppikset ovat lähteneet reissuihin. Töissä toimistossakaan ei välttämättä aina ole lisäkseni ketään, joten saa nähdä miten mökkihöperö minusta tulee seuraavan viikon aikana.

Ainiin, kerroinko jo tänne, että viime viikolla kun kävelin töihin, sellainen upeatukkainen nuori nainen pysäytti minut ja kertoi työskentelevänsä Voguessa (En ole varma että minkä maan hän mainitsi, kun puhui jotain Espanjasta mutta mainitsi jotain Englannistakin). Kysyi saako ottaa pari kuvaa tyylistäni ja kyseli mistä mikäkin oli ostettu. Päällä oli aika paljon suomalaisia tuotteita ja Marimekon laukkukin! Jee, hyvä Suomi!

Lisää ruoka-aiheisia päivityksiä sillä töissä ei tapahdu mitään. Skannausten välissä koitan pitää itseäni hereillä tutkiskellen internetistä kaikkea ajankohtaista kuten korkeakouluja, tekemistä ja näkemistä Lissabonissa ja mitä kaikkea Bilbaossa on tarjolla.

Anian kanssa oltiin Mercado da Ribeirossa eilen. Aikalailla suoraan käännettynä tämä tarkoittaa "markettia joen varrella", mikä käy järkeen, sillä tämä marketti tosiaan on joen varrella. Kekseliästä nimikeksintää! Anyhow, marketti on aika uusi ja siellä on keskellä pitkä pätkä pöytiä ja ympärillä suuri määrä erilaisia ruokakojuja. Ihan mahtava idea! Jos haluaa vaikkapa sushia ruuaksi niin voi mennä yhteen kojuun ostamaan sitä ja toisesta voi napata esimerkiksi portugalilaisen jälkkärin. Jokaiselle jotakin ja hintahaarukkakin vaihteli kojun mukaan. Jos ikinä Lissaboniin käy kenenkään tie, suosittelen! 

Vaikka mäkien kiipeäminen kesäkuumalla ei kuulu lempipuuhiin, niin kuitenkin aina kun mäen päälle pääsee, näkymät on huikeat. Se on yksi hyvä puoli näissä seitsemässä kukkulassa jonka päälle Lissabon on rakennettu. Kaupungin keskustassa on myös olemassa hissi, josta joutuu maksamaan sisäänpääsymaksun että pääsee ylös asti katsomaan kaupunkia, mutta itse en näe siinä järkeä. Jos kerran on seitsemän kukkulaa ja pari mieletöntä linnaa ja paljon näköalapaikkoja niin eikun kiipeämään vaan! Oltiin eilen Bairro Altossa Anian ja Anian kurssikaverin Tomin kanssa katsomassa miltä yö näyttää kun on korkealla. Voin kertoa, näytti upeemmalta kun kuvassa.

Kämppis palasi kotimaahansa tänään lopullisesti ja eilen toinen palasi pikareissultaan Englannista.

Minä teen töitä ja skannausviikko avattiin eilen.
Tämän työpäivän kohokohta oli kun vanhempi työkaverini pyysi että näyttäisin miten iPhonella lähetetään valokuvia sähköpostiin. Jee!

Vielä lämpötilat eivät ole kohonneet sietämättömiksi vaikka elokuu on kuulemma pahin kuukausi täällä. Veikkaan että Suomessa on paljon  tukalampaa olla. Ihan hyvä valinta siis mennä etelään pakoon pohjoisen hellelukemia! Hahaa.

Kulttuuriviikonloppu isolla K:lla.

Lauantaina olin Belémissä. Matkustin ratikalla ja se otti noin puolisen tuntia. 

Heti ekana pysähdyin pysäkkiä ennen CCB:tä, sillä halusin mennä Pasteis de Belemiin maistamaan Pasteis de Nataa! Jonoa oli, mutta vähemmän kuin luulin. Selvisin ehkä vartissa pois leipomosta ja se on tosi hyvin, sillä olen kuullut että parisen tuntiakin voi joutua venailemaan jos niikseen tulee. 

Jeronimoksen luostari

Nata on siis pieni makea piirakka, joka on sisältä lähinnä kananmunaa. Se syödään yleensä kanelin ja tomusoerin kanssa.

Leivoksen historia ulottuu ennen 1800 -lukua, kun nunnat Jeronimoksen luostarissa tärkkäsivät vaatteitaan munanvalkuaisilla ja keltuaiset käytettiin leipomiseen. 1820 -luvulla munkit alkoivat myydä näitä, mutta luostarin suljettua 1834 resepti myytiin sokerijalostamon omistajille, jotka sitten avasivat Pasteis de Belemin 1837, joka on edelleen voimissaan ja turistien (sekä paikallisten) suosima kohde.
Ihan hyvä piirakka, suosittelen! Maistu vähän riisipuurolle joka on laitettu voitaikinaan. Ei siinä, riisipuuro ja voitaikina molemmat hyviä.

CCB! Ihan huikee. Rakennus oli valtavan suuri ja sokkeloinen, mutta paljon hyviä ja mielenkiintoisia töitä löysin! Andy Warholia, Bruce Neumania ja mun yhtä supersuosikkia Francis Baconia! Oi. Daliakin kuulemma oli, mutta kiersin koko rakennuksen kahteen kertaan ja en vaan kertakaikkiaan löytänyt. 

Tänään oli ilmainen pääsy lähes kaikkiin museoihin, sillä on kuukauden ensimmäinen sunnuntai. 

Kävin Saint Antohny museossa, joka on omistettu Portugalin suojeluspyhimykselle Saint Anthonylle. 

Yritin etsiä Fado museota, mutta Alfaman pikkukujat johtivat minut harhaan, enkä helteessä jaksanut etsiä sitä sitten enää. Tein nimittäin klassisen virheen, puin aamulla kun oli viileä, niin pitkät housut ja päivällä tulikin sitten vähän kuumempi. Mutta Fado museossa on käytävä! Se on meinaan Portugalille tyypillistä, melankolista musiikkia. Haluaisin tietää siitä enemmän.

Viimeisempänä, muttei vähäisempänä kävin kodin lähellä sijaitsevassa Gulbenkian museossa katsomassa pari sekalaista näyttelyä. 

PERJANTAI.
Mut hauskaa oli! Vaikka viikko oli raskas, niin loppuviikosta parani kuitenkin, kun sai oikeasti tehdä asioita. Seuraavat kaksi viikkoa skannaan, joten hurraa sille! Onneksi mun työparini tuntee tuskani, hän joutuu dokumentoimaan skannaamani lehdet.

Tuossa mun tulevat kaksi viikkoa! Mutta kiirehtimättä ensiviikkoon, tänään oli hyvin fyysinen päivä töissä. Museolla ei ole hissiä, joten raahattiin noin viisitoista mallinukkea alakertaan vaatteineen kaikkineen ja raahattiin toiset viisitoista yläkertaan vaatteineen kaikkineen. Iltapäivästä raahattiin noin viisisataa lehteä alakerrasta toiseen kerrokseen ja laitettiin kaikki mallinuket näyttelykuntoon. 

Palkitsin pikkusen itseäni ja menin yhteen suosikkikahvilaani joka sijaitsee Alfamassa. Jos voisin toisin tän suomeen! Mun täytyy häpeällisesti myöntää, että tämä ei ole perinteinen portugalilainen kahvila, vaan itävaltalainen. (Mutta olen käynyt niissä portuglilaisissakin ja niistäkin löytyy suosikkeja!) Kahvila on olohuonemainen ja kulttuurien kohtaamispaikka. Siellä voi tuoda oman vanhan kirjan ja vaihtaa sen toiseen, sekä lukea kansainvälisiä lehtiä. Jokainen tuoli ja sohva on erilainen ja se tekee paikasta jotenkin tosi kotoisan! Ulkona on pieni terassi jos siellä haluaa istua ja joskus iltaisin paikalla on ihmisiä soittamassa musiikkia. Nimi on pois cafe ja se löytyy ihan läheltä Sé -kirkkoa.

Okei, sitten siihen portugalilaiseen ja perinteiseen! Nata cafe, löytyi matkalta kotiin ja oli pakko ostaa pieni suolainen piirakka. Vaikka pussissa lukeekin "The world needs nata", tämä piirakka ei ollut se kuuluisa nata -leivos, mutta suosittu tämäkin! Suolainen piirakka, jonka sisältö vaihtelee paikan ja ostajan mukaan, mutta mulle lähti portugalilaisella porsaanlihalla ja pinaatilla. Ihan älyhyvää, voisin ostaa koko putiikin tyhjäksi.

Katuesiintyjät vol 2500. Kohta vaihtuu punaselle ja muija vaan jonglööraa. Hullua!

Rakastan auringonlaskua, koska harvoin olen hereillä auringonnousun aikaan. Huomenna ajattelin lähteä liikkeelle vasta vähän myöhemmin, jotta voin palata kotiin kamera kourassa niin, että aurinko laskee ja ehkä saisin parempia kuvia. Belemin matka vaihtuu ehkä sittenkin huomiseen iltaan, sillä kuulin että sunnuntaina kaikki museot ovat ilmaisia koska on ensimmäinen sunnuntai kuukaudessa. CCB on muutekin ilmainen, joten jos siltä tuntuu, menen sinne huomenna tai sitten vasta ensiviikolla.