Lakkasin olemasta kun ylitin rajan.

Olen väärinpäin ja pistän muistoja taskuihin joissa on reikiä. Sinua ei enää ole, koska päätän niin.

Pelkäänkö tarpeeksi kun haluan jotain? 

Toivon, että pelkään.

Tyynenmerestä välimereen. Katson kuvia ja alan ymmärtää mikä hinta on todellisuuden pakenemisella rajatussa ajassa. 

Lakkaan puhumasta kun ymmärrän ettei ihmisiä oikeastaan edes kiinnosta enää. Eikä oikeastaan kiinnosta minuakaan. Se siitä sitten.