Olen ollut matkoilla ja elossa, jakanut elämästäni pieniä paloja ja se ei ole ollutkaan pahitteeksi.

Vaikka palasinkin pohjoiseen, pieni pala onnesta jäi etelään. Ilma toisissa aikavyöhykkeissä antaa perspektiiviä ja paljon kaikkea sellaistakin mistä on vaikea puhua niin, että kuuntelija ymmärtää. Mutta olen täällä, olen ja illat on pimeitä ja kylmiä.

En saanut jatkaa oppimispäiväkirjaksi tarkoitettua blogiani, jonka kirjoitin ollessani Lissabonissa ja Bilbaossa. Siispä tein uuden, johon ehkä jaan jos hetki on sellainen. Toivottavasti niitä seikkailujakin tulee. Eiköhän, kun vain odotan tarpeeksi.

Koko loppuelämä, mä tulen ihan pian!
Maailman rajalle ja takaisin. Lähellä merta tai korkealla ilmassa olen eniten olemassa.

www.emhyria.blogspot.com

Seikkailuja parin viikon takaa voi käydä lukemassa tuolta.

Eikai ole iso surku?

Ei, koska uskon että pääsen vielä maailmalle ja sinneniin. Mun on pakko.

Ja tiedätkö sen ällön kornin sanonnan "Smile cause it happened, not because it's over" vai miten se menee

Mut niinhän se on. Mä olin onnellisempi kuin ikinä ja mulla oli ihan huippua. Ei se ole surullista. Se on ihanaa.