"Totutko sä stressiin?"

No häh.

Emmä tiedä. Jos olen tottunut siihen, niin enkai siinä tapauksessa huomaa olenko tottunut siihen vai en?

Tänään kuitenkin tajusin, että tarvitsen määrän x stressiä, jotta olen tehokas. Ihokin on sen mukainen (lue: huono).

Ensivuosi ahdistaa. Seitsemänvuotiaasta on ollut aina joku rytmi ja turvapaikka siinä, että jotain tapahtuu kesän jälkeen.  Tällähetkellä henkilökohtainen tulevaisuuteni loppuu toukokuuhun, kun valmistun. Sen jälkeen mistään ei ole mitään tietoa tai takeita. Ei (kesä)töistä, opiskelupaikasta tai edes jatkanko vuokrasopimusta enää. Tyhjää ja harmaata. 

No mut join glögiä ja söin sinihomejuustopiparia. Vois tulla se joulu niin sit olis taas kohta kevät! Hitaasti mutta varmasti. Ei paineita.