Piristäviä puolituttuja ja tuntemattomia.

Tänään kirjastosta lähtiessäni, minut pysäytti herra, joka kehui kauniiksi ja pyysi kahville.

Etelässä tällaista pysäyttelyä ja kahville pyytämistä kohtasi vähän väliä, mutta ajattelin sen johtuvan lähinnä siitä, että vaalea ja pitkä tyttö erottuu joukosta ja näin ollen kiehtoo vastaantulijaa. Nähtävästi se onkin kyse siitä, miten kantaa itsensä ja millainen olo on. Minulla on hyvä, ja luulen, että toinen ihminen näkee sen kyllä. 

Puolitutuille kunniaa tuntemattomien ohella: Ihan pieni hetki pientä jutustelua toisen herran kanssa sai hyvälle mielelle tämän ihmisotuksen. 

Se ei ole vaikeaa ottaa kontaktia tai edes katsoa silmiin. Ei se ehkä satukaan olla ihmisiä lähellä ilman että tarvitsee paljastaa mitään itsestään. Aina ei tarvitse olla yhtään mitään tai pelkästään kaikkea, välillä on helpottavaa, huojentavaa ja ihanaa olla vain vähän ja pienen aikaa. Toinen ihminen ei mene rikki.

Minä en mene rikki. 

Kaikki on okei. 

Tack so mycket människor,

Puss och kram,

Jag